Huutokauppatavarat olivat pääosin tuotu Ruotsista. Tarjolla oli hyväkuntoisia tyylihuonekaluja, tauluja, posliinia, lasia ja hopeaa sekä muuta tyypillistä monensorttista huutokauppakamaa. Nyt kun kerrankin oli aurinkoinen sunnuntaipäivä, mitenköhän se vaikutti väkimäärään? Mielestäni porukkaa oli vähänpuoleisesti ja huudot käynnistyivät verkkaisesti. Meklari halusi ymmärrettävästi kaupata ensin huonekalut, jotka lähes kaikki menivät sopuhintaan, vaikka meklari yrittikin kaikin tavoin saada lisää korotushuutoja. Poikkeuksena olivat vanhojen arkkujen hinnat, jotka nousivat mielestäni korkeahkoiksi.
Mitä pidemmälle huutokauppa eteni, sitä vähemmäksi huutoyleisö hiipui ja meklari puolestaan keksi mitä kummallisempia ja epärealistisimpia hinta- tai laatuvertailuja (silkkaa puppua) huutojen nostattamiseksi. Kolme tuntia yhden miehen showta - omanlaista kesäteatteria tämäkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti